Ajan maantiede

Ajalla on oma maantieteensä. Maailma eli paikallisaikaa, kunnes rautatiet ja lennätin tekivät ajasta yhteiskunnallista. Nykyään olemme tottuneet alituisuuteen ja reaaliaikaisuuteen. ’Globaali’ ei koskaan nuku, ja tieto voi siirtyä hetkessä. Tutkijatohtori Joni Vainikka (Helsingin yliopisto) luennoi siitä, miten ajan mittaaminen tuotti kuvan maailmasta, miten maantieteilijät määrittelivät Suomessa käytettävän ajan ja miten koemme aikaa jatkumona menneisyydestä tulevaisuudenkuviin hyvinkin eri tavoin.

Esitys perustuu osittain Suomen Maantieteellisen Seuran arkistoihin ja Seuran vuonna 1919 asettaman aikareformikomitean työhön. Maantieteellinen Seura on keskiössä, kun mietitään, miksi Suomessa seurataan tiettyä aikavyöhykkeen aikaa ja miten juuri itsenäistyneen maan käyttämä aika saatiin sovituksi eri paikallisaikojen tilkkutäkissä. Ajanmäärittämisen historiasta ei juurikaan ole mediassa puhuttu. Luento avaa myös ajan merkitystä maantieteelle ja miten aika on yksi tilallisuuden peruskäsitteitä. 

Tapahtumatila on esteellinen. Ovipuhelimella saa yhteyden aulapalveluun (summeripainike Vahtimestari), joka avaa pääoven oikealla puolella olevan metalliportin porrashuoneeseen. Porrashuoneen läpi kulkemalla pääsee sisäpihalle ja sieltä sisäpihan oven kautta talon aulaan. Aulasta pääsee hissillä muihin kerroksiin. Tarkemmat esteettömyystiedot ovat luettavissa täältä. Tilaan mahtuu 135 henkilöä. 

Järjestäjä: Suomen Maantieteellinen Seura