2. Affensattel überentwickelt eli ylikiertynyt apinansatula, hopeapaju (2005)

Tässä veistoksessa on edellisen työn apinansatula-pinnan reunoja jatkettu hyperbolisesti, eli niiden kaartuvuus säilyttäen. Myös tälle pinnalle voidaan asettaa kolme suoraa linjaa, jotka risteävät satulan keskipisteessä ja jakavat pinnan kuuteen identtiseen liuskaan.

Muodon keskiössä oleva satulapinta on avain avaruudelliseen symmetriaan, joka on erilaista kuin meille arkielämässä tutummat peilikuva- ja säteittäissymmetrian muodot. Tämä työ, samoin nro 10, perustuvat kolmiliuskaiseen satulamuotoon, ja työ 4 kaksiliuskaiseen. Liuskojen määrä voi olla suurempikin. Tässä symmetriatyypissä osapuolet ovat muodoltaan identtisiä, mutta eivät sijaitse peilikuvamaisesti vastakkain, vaan kohtisuoran symmetria-akselin suhteen kiertyneinä: kaksiliuskaisessa asennossa 90 astetta ja kolmiliuskaisessa 60 astetta.

Satulasymmetristen muotojen moninaisuus syntyy siitä, että satulan liepeitä voidaan kasvattaa eri suuntiin, ja ohjata niitä eri tavoin joko sulautumaan toisiinsa tai risteämään keskenään.

Ylikiertynyt apinansatula Tieteiden talolla.